keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kevätjuhlapuhe 2016

Kevätjuhlapäivä on täynnä monenlaisia tunteita. Joitakin oppilaita kenties näin aamulla jännittää esiintyminen kevätjuhlassa. Väitetään, että pieni jännitys jopa parantaa esitystä. Toiset oppilaista ehkä odottavat kovasti lukuvuositodistusta. Muutamaa se saattaa jopa pelottaa. Olenko tehnyt riittävästi töitä ja yrittänyt? Millaisia arvosanoja tai numeroita minun todistukseni sisältää?

Tänä keväänä jaetaan viimeistä kertaa tämänmuotoiset todistukset. Ensi elokuussa käyttöön otettavat uudet opetussuunnitelmat muuttavat myös oppilasarviointia merkittävästi. Arvioinnissa otetaan askel yksilöllisempään ja myönteisempään suuntaan. Vähän karrikoidusti voisi sanoa, että jos tähän asti ollaan osaamisesta etsitty aukkoja, ensi syksystä meidän opettajien tulisi keskittyä enemmän oppilaan vahvuuksiin. Nämä erilaiset luonteenvahvuudet on otettu tänä keväänä myös kevätjuhlaamme teemaksi. Rohkeus, auttavaisuus, sinnikkyys tai ahkeruus ovat näkyneet esityksissä.

Arvioinnissa korostuu tulevaisuudessa myös oppilaan oma arvio itsestään oppijana lisääntyvän itsearvioinnin muodossa. Rinnalle tuodaan myös vertaisarviointi eli opettelemme antamaan palautetta toinen toisillemme. Erilaiset arviointikeskustelut ovat jo pitkään olleet koulujen arkipäivää. Tulevaisuudessa tällaisten keskusteluiden ja kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Aloitin puheeni tunteista. Myös tällaiset keskustelut ovat monesti vahvasti latautuneita erilaisilla tunteilla. Lasta saattaa jännittää, mitä minusta siellä puhutaan? Ja samalla tavalla äitiä tai isää voi jännittää, mitä minun lapsestani sanotaan? Opettajaakin voi hermostuttaa. Miten osaan tuoda asiat oikein ja rakentavasti esille? Miten luon hyvän keskusteluyhteyden?

On hyvä näiden kysymysten keskellä miettiä, kuka on näiden keskusteluiden päätähti? Meidän aikuisten tehtävä on saada tunnelma sellaiseksi, että oppimisesta on helppo puhua. Meidän tehtävämme on opastaa ja ohjata lasta löytämään omat vahvuutensa. On myös tärkeää, että lapsi osaa asettaa tavoitteita omalle koulutyölleen. Mutta kaikkein tärkeintä on, että me vanhemmat näytämme, että sinä olet meille rakas ja tärkeä ja me olemme kiinnostuneita sinun oppimisestasi.

Tänään on juhlan aika. Minä kehotan juhlistamaan sitä, että yksi kouluvuosi on taas hienosti tehty töitä. Joillakin se on ollut ihan ensimmäinen. Miettikää, mitä kivaa tekisitte yhdessä tänään? Sinun työsi ansaitsee tulla huomioiduksi.





tiistai 5. tammikuuta 2016

Joustava koulupäivä - vaikea yhtälö

 Ylöjärven opetuspäällikkö Leena Pöntynen kirjoitti innostavan postauksen OPS:ia etsimässä -blogissaan aiheesta Koulujen työ- ja loma-ajat uusiksi. Twitterissä tulin luvanneeksi Pöntyselle jatkaa aihetta koulupäivän rakenteella. Kiitos aiheeseen kannustuksesta myös Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manniselle. Jo heti aihetta pyöriteltyäni huomasin luvanneeni aika paljon. Aihe ei olekaan ihan helppo, vaan vaikeampi yhtälö kun äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Lähden liikkeelle siitä, mistä koulupäivän rakenteen uudistamisen ympärillä käytävä keskustelu on nyt viime vuosina lähtenyt.

Tulevaisuuden peruskoulu -raportti viitoitti jokin aika sitten tulevaisuuden suuntaviivoja peruskoululle. Raportti on erinomaisesti kirjoitettu ja siinä on paljon hyviä ajatuksia, vaikka julkiseen keskusteluun nousikin ainoastaan ajatus koulupäivän aloittamisesta aikaisintaan klo 9.00. Tämäkään ehdotus ei löydy itse raportista, vaan on todennäköisesti heitetty ilmoille lehdistötilaisuudessa, josta toimittajat ovat tarttuneet aiheeseen.

Raportin yksi yhdeksästä tavoitteesta on kyllä "koulun toimintakulttuurin ja koulupäivän rakenteen kehittäminen". Tämän tavoitteen alla puhutaan kuitenkin lähinnä oppilaan oppimisesta, hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Sivulla 109 mainitaan myös koulun aloitusaika yhdessä lauseessa.

"Koulupäivän rakennetta, aloitusaikaa ja pituutta toteutetaan uusilla, erilaisilla tavoilla." 

Nykyinen järjestelmä on kehitetty aikaan, jolloin elettiin maatalousyhteiskunnassa. Ajatuksena on varmasti ollut herättää ajatuksia siitä, toimiiko klo 8 alkava koulu enää parhaalla mahdollisella tavalla. Muutosta on eri raporteissa perusteltu milloin vanhempien työvuoroilla ja elämän rytmin yleisillä muutoksilla kuin myös pedagogisilla perusteilla.

On muistettava, että yhä edelleen on ammattiryhmiä, jotka aloittavat työt jo klo 7 tai aiemminkin (esim. rakennussektori) sekä vuorotyössä käyviä, joiden työvuorot vaihtelevat viikoittain. Elämän rytmi ei siis ihan kaikilla perheillä ole muuttunut klo 9 aloitusta tukevaksi.

Oppilaiden oppimiskykyyn ja luonnolliseen elämänrytmiin liittyvät perustelut toimivat sikäli paremmin. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Tiede -lehti ja Tekniikka ja talous. Myös Yle on käsitellyt aihetta puolesta ja vastaan. Uusi Suomi ja Hesari kantoivat myös kortensa kekoon. Lähes kaikissa artikkeleissa on haastateltu unitutkija Markku Partista.

Joustava koulupäivä - millainen se voisi olla?

Opetushallitus saattoi jokunen vuosi sitten alkuun Joustava koulupäivä -nimisen hankkeen, jonka tavoitteena oli pilotoida kerhotoiminnan integroimista osaksi koulupäivän rakennetta. Aiheesta kirjoitti myös professori, emerita Lea Pulkkinen OKM:n pyynnöstä raportin Innostava koulupäivä - Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi. Raportin keskeisenä ajatuksena oli tarjota koulupäivään jokaiselle oppilaalle vähintään tunti valinnaista ja vapaaehtoista kerhotoimintaa. Samalla ehdotettiin aamu- ja iltapäivätoiminnan uudelleenjärjestelyä tukemaan tätä mallia. Innostava koulupäivä -raportti (toisin kuin Tulevaisuuden peruskoulu -raportti) ehdotti ihan kirjaimellisesti koulupäivän aloituksen siirtämistä klo 9.00. Ajatusta perusteltiin seuraavasti:

"Suomalaisen koulun nykyinen tavanomainen päivärytmi varhaisine aloitusaikoineen on peräisin maatalousvaltaiselta ajalta. Elämän rytmi on monessa suhteessa ja monista syistä nykyisin erilainen kuin tuolloin. Oppituntien aloitusajan myöhentäminen osoittaisi koulun sopeutumista yhteiskunnan muutokseen ja tietoon lapsen biologisen rytmin ja oppimisen välisistä yhteyksistä."

Raportti esittelee myös koulupäivän rakenteen malleja, joissa kerhotoimintaa on sijoitettu osaksi koulupäivää (s. 61).

Blogikirjoituksia aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin viime vuoden vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell ja ainakin osittain aihetta sivuten myös rehtori, emeritus Martti Hellström.

Perusteet joustavalle koulupäivälle ovat hyvät. Suomalaiset koululaiset ovat kouluviihtyvyyden osalta OECD -maiden vertailussa häntäpäässä. Mukavan yhteisen tekemisen liittäminen koulupäivään auttaisi varmasti sekä viihtymisen että jaksamisen kannalta.

Ideaali vai utopia?

Itse näkisin ideaalisena mallina sellaisen, jossa koulupäivän rytmi olisi järjestetty niin, että se tukisi pidempiä kuin 45 minuutin työskentelyjaksoja. Meillä Vuorenmäessä on saatu yksi tällainen jakso toteutettua klo 9.00-10.30. Ruokailun (klo 10.30-11.15 ja klo 11.45-12.15) jälkeen siirrymme taas naapurimme Veikkolan koulun kanssa samaan rytmiin (selitän myöhemmin, miksi tämä on oleellista).

OPS2016 edellyttää ns. monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarjoamista oppilaille. Näen hyvin hankalana toteuttaa tällaista opetusta 45 minuutin sykleissä. Juuri kun ollaan päästy työn alkuun pitäisi lähteä välitunnille.

Ideaaliini kuuluisi myös vapaamuotoisempaa kerhotoimintaa keskellä koulupäivää joko vapaavalintaisten opintojen tai kerhotuntien puitteissa. Muistan kaiholla Espoon Aarnivalkean koulussa 90 -luvun puolessa välissä toteutettuja vapaavalintaisten kurssien kokonaisuuksia. Siellä tuntijakoon oli sisällytetty vapaavalintaisia opintoja, jotka olivat mitä mielikuvituksellisimpia. Itse muistan pitäneeni ainakin sarjakuvakurssia ja tietokoneavusteisen musiikin kurssia. Mukana oli myös korun tekemistä, näyttelemistä tai vaikkapa leivontaa. Koko koulun oppilaat isoista pieniin toimivat erikseen muodostetuissa teemallisissa ryhmissään, jotka muodostettiin jokaiselle jaksolle uudestaan kunkin oppilaan kiinnostuksen ja oman valinnan mukaan. Siinä toteutui todellinen vapaavalintaisuus. Valintamahdollisuuksia oli niin paljon, että jokaiselle löytyi mieluinen vaihtoehto.

Ideaalissani näitä kerho- tai vapaavalintaisia tunteja olisivat mukana toteuttamassa myös vapaa-ajan harrastusten toimijat urheiluseuroista musiikkiopistoon ja kuvataidekouluun tai teatteriin (Veikkolassa Kartanoteatteri). Meillä on jo ollut huikeita kokemuksia paikallisten toimijoiden kanssa yhteisistä liikuntapäivistä. Parhaimmillaan pitkästi toistakymmentä paikallista urheiluseuraa on ollut toteuttamassa liikuntapäiväämme.

Yhteistyö on mahdollista, mutta se vaatii paljon vaivannäköä, aikatauluttamista ja ennen kaikkea tahtoa!

Haasteita

Kuten jo alussa sanoin, joustavan koulupäivän toteuttamisessa on myös omat haasteensa. Ainakin näin paikallisesta näkökulmasta näen seuraavia haasteita:

1) Monien koulujen toiminta perustuu yhteisten opettajien käyttämiseen tai yhteisten tilojen käyttöön (esim. tekninen työ tai liikunta). Vuorenmäen ja Veikkolan koulujen rytmi on niin kiinteästi sidottu toisiinsa, että toisen muutokset vaatisivat myös toista muuttumaan. Meillä toteutetaan esim. A2 -kielet ja osa katsomusaineiden opetuksesta yhteisesti. Tämä ei toimi jos koulujen työajat poikkeavat merkittävästi toisistaan.Ratkaisu voisi löytyä rehtoreiden välisellä neuvottelulla. Toisaalta Veikkolan koulu on yhtenäiskoulu ja yläkoulun aikataulut jaksoineen ovat ihan oma tieteenlajinsa, joista minä en ymmärrä riittävästi ottaakseni vahvasti kantaa.

2) Lea Pulkkisen Innostava koulupäivä -raportissa oli esitelty työpäivän rytmitystä uudella tavalla. Kummassakin mallissa oli ainoastaan yksi ruokailu. Tämä onnistuu harvassa koulussa. Veikkolan alueella kummassakin koulussa ruokalan kapasiteetti vaatii useampia ruokailuvuoroja ja vahvaa porrastusta.

3) Kerhotuntien sijaoittaminen osaksi koulupäivää jo sinällään pidentää koulupäivää. Koulunaloituksen lykkääminen klo 9.00 veisi vielä yhden tunnin aamusta ja siirtäisi sen iltapäivään eli koulu loppuisi alakoulussakin jopa klo 16.00. Jos koulu taas alkaa nyt portaittain klo 8-10, alkaisiko se silloin portaittain klo 9-11? Se, että kaikki aloittavat koulun samaan aikaan klo 9.00 joka päivä on käytännön mahdottomuus lukujärjestyksen kannalta tai vähintäänkin se leikkaisi jakotunteja.

4) Joustavan koulupäivän mallilla on pyritty ratkaisemaan aamu- ja iltapäivien "tyhjiötä", mutta pelkkä koulunaloituksen siirtäminen ilman kerhoja aiheuttaisi pienimmillekin oppilaille pitkiä aamuja kotona, koska suurimmassa osassa kuntia aamupäivähoitoa ei ole järjestetty. Kun koulu alkaa aiemmin, lapsi pääsee iltapäivällä heti koulun päätyttyä ip -kerhoon.

5) Koulun ulkopuolelta tulee myös haasteita. Kuinka moni urheiluseura olisi valmis tinkimään lajikohtaisesta harjoittelusta? Jos koulu loppuisi myöhemmin johtuen myöhäisemmästä aloituksesta, se siirtäisi käytännössä monen urheilulajin treenejä myöhemmäksi iltaan tai aikaisemmaksi aamuun. Tässä tapauksessa lapset tulisivat kouluun valmiiksi väsyneinä aamutreenien tai hyvin myöhäisten iltatreenien jälkeen. Olisimme siis taas lähtöpisteessä. Olisiko tämä mahdollista ratkaista edellä esittämälläni seurojen mukaan tulolla?

6) Vielä lopuksi muistutan niistä muista tavoitteista, joita Tulevaisuuden peruskoulu -raportista ei olla nostettu suuriin otsikoihin. Yksi näistä oli opettajien työaikamallien kehittäminen. Koulun toiminnan kannalta olisi tietysti ihan kiinnostavaa nähdä, miten myöhempi opetuksen aloitus vaikuttaisi opettajien yhteissuunniteluun. Aamuunhan jäisi silloin yksi lisätunti hyvää aikaa tehdä yhdessä suunnittelua ja kehittää koulun toimintakulttuuria. Erilaisille pedagogisille tiimeille jäisi aikaa kokoontua. Ihan toinen juttu olisi sitten esim. iltapäiväkokousten järjestäminen alkaen klo 15 tai 16 tai ns. veso -päivien sijoittuminen ilta-aikaan. Haasteen tähän tuo myös OAJ, joka tuntuu lähes järjestäen vastustavan kaikkea koulun kehittämistä, kuten esim. joustavan koulupäivän toteuttamista.

Mikä neuvoksi?

Joustavan koulupäivän toteuttaminen vaatii toimiakseen joustoa hyvin monesta suunnasta ja toisaalta hyvää yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Uskon, että hyvään ratkaisuun päästään jos halua on. Halua vaan pitää olla kaikilla - niin huoltajilla, oppilailla, opettajilla, rehtorilla, opetustoimella, kuljetusyrittäjillä, ruokapalvelulla, urheiluseuroilla, musiikkiopistolla, kuvataidekoululla yms vapaa-ajan harrasteilla, lainsäätäjillä, ammattiyhdistyksellä jne. Ihan kaikilla. Olemmeko valmiita joustoihin ja yhteistyöhön? Koulun muuttuminen vaatii paitsi ideoita, myös hyvää tahtoa.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulujuhlapuhe

Syksy on vierähtänyt niin nopeasti, että blogiini ei ole elokuun jälkeen ilmestynyt mitään. Lukijoita näyttää tilastosta päätellen silti olevan. Kiitos siitä. Kuulinpa, että blogiani oli jopa siteerattu jossakin Radio Suomi Popin kouluruokakeskustelussa.

Tänään oli juhlan aika. Oppilaat ja opettajat ovat aina Vuorenmäen koulussa tehneet kaikki töitä yhteisen juhlan eteen. Tämä on ollut meillä johtava periaate. Mahdollisimman monen pitää päästä esiintymään ja kaikkien pitää tuntea osallisuutta juhlaan. Oppilaan pitää saada tuntea, että juhla on myös hänen aikaansaannoksensa. Taas kerran oli niin. Lavalla nähtiin mitä valloittavampia esityksiä.

Teemana oli kansainvälisyys. Sibeliuksen 150 -vuotisjuhlia meillä on juhlittu jo niin moneen otteeseen, että päätimme nyt ottaa toisen ajankohtaisen teeman. Juhlapuheessani perustelin hieman sitä, miksi näin.

Juhlapuheeni myötä, toivotan kaikille blogini lukijoille rauhallista joulunaikaa!

"Hyvä juhlayleisö,

Juhlamme teemaksi valikoitunut kansainvälisyys on tällä hetkellä ajankohtaisempi teema kuin osasimme ehkä edes aavistaa. Eurooppa elää ennenäkemätöntä muuttoliikkeen aikaa –eräänlaista uutta kansainvaellusten aikaa.

Maailman kansainvälistyminen vaatii uudenlaisia maailmankansalaisen taitoja. Ensi elokuussa käyttöön otettavien uusien opetussuunnitelmien kohdalla se näkyy erityisesti laaja-alaisen osaamisen kohdalla. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu on valikoitunut omaksi teemakseen, joka tulee ottaa huomioon kaikessa opetuksessa. Kansainvälistyminen näkyy myös perusopetuksen arvopohjassa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään vahvasti rikkautena.

OPS2016 –perustetekstissä sanotaan mm. 

”Opetus tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan. Samalla opetus vahvistaa luovuutta ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta, edistää vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä ja luo siten pohjaa kulttuurisesti kestävälle kehitykselle.”

Kansainvälistyminen nostaa myös aivan uudella tavalla monien oppiaineiden merkitystä. Emme voi ymmärtää nykyisyyttä jos emme tunne menneisyyttä. Emme voi käydä keskustelua vieraiden kulttuurien kanssa jos emme tunne omaa kulttuuriperintöämme. Emme voi ymmärtää toisten kulttuurien tapoja toimia, jos emme tunne heidän katsomuksellisia traditioitaan. Emme voi käydä keskustelua muiden kieliryhmien edustajien kanssa jos emme hallitse kieliä. Lista on loputon.

Vuorenmäen koulun oppilaat, pääsette elämään sellaista maailman aikaa, jolloin sosiaalinen media ja internet ovat kutistaneet maailmaa kuvainnollisesti. Viestit eivät enää kulje vain jonkun viemänä vaan voimme olla yhteydessä toiselle puolelle maapalloa vain napin painalluksella – jopa saada ajantasaista kuvaakin sieltä.

Otetaan yhdessä maailma haltuun. Tehdään kansainvälistymisestä niin koulussa, Suomessa kuin koko maailmankin tasolla suuri seikkailu.

Lopuksi haluan vielä kiittää teitä huoltajia siitä, että olette uskoneet kaikkein kalleimpanne meidän seikkailuumme mukaan. Kiitän teitä oppilaita siitä, että olette jälleen kerran tehneet koko syksyn valtavasti töitä ja olleet avoimia ja rohkeita uusille asioille. Sillä tavoin oppii.

Vielä haluan kiittää koko Vuorenmäen koulun mahtavaa henkilökuntaa, joka on tehnyt erinomaista työtä kovien haasteiden kanssa. Samalla huolehtien opetuksesta ja kasvatuksesta ja pitäen myös katseen tiukasti tulevaisuudessa kun olemme yhdessä tehneet opetussuunnitelmaa 2016.

Kaikille teille haluan toivottaa rauhallista ja levollista joulua."

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Tehdään hyvä näkyväksi

Pidimme tänään opettajien kanssa perinteisen lukuvuoden suunnittelupäivän. Päivän ohjelmassa oli mm. viime kevään huoltajakyselyn tuloksien läpikäynti, tutustumista tuoreimpiin opetusalan julkaisuihin ja trendeihin, koulun jaetun johtajuuden ja tiimirakenteen läpikäymistä sekä paljon muuta oleellista ja tärkeää, jotta kaikilla on sama käsitys siitä, millaista koulua olemme tavoittelemassa.

Aloitimme huoltajakyselyllä. Kunnassa tehtiin viime keväänä 12 kohdan kysely huoltajille, jossa kyseltiin huoltajien käsityksiä mm. koulun opetusmenetelmien monipuolisuudesta, siitä kuinka yksilöllisesti lapsi huomioidaan koulussa, miten turvallinen koulu on jne. Saimme pääsääntöisesti oikein hyvää palautetta. Verrokkina kyselyssä olivat muut Kirkkonummen koulut. Monen väittämän kohdalla niiden huoltajien määrä, jotka olivat väittämän kanssa täysin samaa mieltä, oli merkittävä. Yleisesti voisi sanoa, että koulumme huoltajat olivat käyttäneet rohkeasti myös kaikkein parasta kriteeriä.

Erityisen hyvät pisteet saimme siitä, että koulumme huoltajien mukaan kodin ja koulun yhteistyötä suunnitellaan, kehitetään ja arvioidaan yhdessä huoltajien ja lasten/oppilaiden kanssa. Tässä olimme selvästi Kirkkonummen koulujen keskiarvoa korkeammalla. Kiitos siitä myös Teille hyvät huoltajat, jotka olette tehneet kanssamme aktiivista yhteistyötä! Uusi koulurakennus sai myös hyvät pisteet kun kysyttiin tilojen muunneltavuudesta ja fyysisestä oppimisympäristöstä. Myös kestävän kehityksen periaatteita noudatetaan koulussamme huoltajien mielestä hyvin.

Kehitettävää löytyi lähinnä lapsen yksilöllisestä huomioimisesta. Tässä totesimme yhdessä, että moni asia ei välttämättä myöskään välity kotiin. Yksilöllisyys näkyy koteihin jos lapsen tuen taso on tehostettu tuki tai erityinen tuki, mutta yksilöllinen huomioiminen yleisessä tuessa ei välttämättä näy. Päätimmekin entisestään pyrkiä parantamaan ja samalla myös tehdä arjessa tapahtuvaa työtä näkyväksi.

Huoltajakyselyn jälkeen tutustuimme laatimaani tiivistelmään viimeaikaisista opetusalan uusista julkaisuista ja niistä erityisesti niihin, jotka nostavat jollakin lailla uutta ajattelua esille. Ohessa laatimani diat:



Tämän jälkeen pohdimme lyhyesti, millaista opettajauutta tai johtajuutta koulussa vaaditaan, jotta kyseisiin tavoitteisiin päästään käytännössä? Mitä meidän tulee tehdä toisin? Keskustelu oli antoisaa ja oli ilo huomata, kuinka sitoutunutta uuteen koulutusajatteluun henkilökuntamme on.

Kerroin opettajille, että uudessa OPS:issa sanapari opettaja opettaa esiintyy noin parikymmentä kertaa ja sanapari opettaja ohjaa yli 1000 kertaa. Kun sitten etenimme hallitusohjelmaan, yksi tarkkasilmäisistä opettajistamme kiinnitti huomiota siihen, että hallitusohjelmassa puhutaan siitä, että opettajan tulee saada keskittyä perustehtäväänsä eli opettamiseen. Uskon, että hallitusohjelman tavoite on kuitenkin ihan samoilla linjoilla uuden opetussuunnitelman kanssa. Uskoakseni myös hallitusohjelman opettaminen tarkoittaa uutta tapaa opettaa, jossa oppijalla itsellään on keskeinen rooli. Puhumme oppimisen omistajuudesta.

Päivän lopuksi käytiin läpi tietysti ihan perusasioita vuodesta: sovittiin vanhempainiltoja, vanhempain tapaamisten aikatauluja, nivelvaiheaikatauluja jne.

Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvä maku. Opettajat olivat innoissaan tulossa töihin ja uusia yhteisiä tapahtumia oppilaiden kanssa odotettiin innolla.

Hyvä lukuvuosi syntyy yhteistyöstä. Toivonkin, että tänäkin lukuvuonna saamme tehdä aktiivista ja dialogista yhteistyötä kotien kanssa. Kaikesta ei tarvitse aina olla samaa mieltä. Pääasia on, että meillä on yhteinen suunta ja tavoite ja suhtaudumme erimielisyyksiinkin rakentavasti. Teemme työtämme lasten parhaaksi -niin kotona kuin koulussakin.

Hyvää lukuvuoden alkua kaikille!

perjantai 7. elokuuta 2015

"No niin" ICP2015LED evaluation

Have you ever experienced a happening (scout camp, festival, hike or whatever) that you would want to last for ever. I have. I've been to a numerous camps and other overnight trips that have been emotionally so strong that it has been a little hard to get back to your normal routines.

This week has been one of those experiences. I was not camping with a great team that got so close that it was hard to say goodbye. I was in a convention! Yes! ICP2015LED convention in Helsinki. I understand your surprise. How can that be emotionally touching? I'll explain.


ICP2015LED was a huge convention for principals held at the Finlandia Hall in Helsinki earlier this week. ICP is the International Confederation of Principals and LED means Leading Educational Design. ICP was last in Helsinki 16 years ago in 1999. So, it is not an everyday event.

This year 1200 principals from numerous countries (Australia, USA, Uganda, Kenya, South Africa, Canada, New Zealand, China, Japan etc.) from all over the world travelled to Helsinki to discuss about leading the educational design.


 The structure of the convention was pretty simple. Everyday we had two keynotes and two parallel sessions (workshops). The keynote speakers were top of the line: Andre Nöel Chaker, Pasi Sahlberg, Alf Rehn, Vanessa de Oliveira Andreotti, Eduardo Andere, Andrew Cole, Olive Muganda and Pekka Hyysalo. The topics were about the Finnish Miracle, Invisible Learning, Creativity, Global Citizenship, Motivation just to name a few.


I took the whole menu. I saw everything I possibly could. This was once in a lifetime opportunity to hear world class keynotes and experience real international atmosphere BIG TIME.

Why I think it is important for a principal to spend four days in a convention like this? I believe that we as principals need to have a clear picture of what is going on in the field of education. We need to know why we are here and where the world of education is going. We, as the topic of the convention says, are educational designers. We lead the change in the education. In Finland at the moment it means eg. the curriculum 2016 project, the use of ICT, fighting against sitting etc. Sitting is the new smoking, said Sahlberg ;-) This is a topic that has been raised by the curriculum 2016, Finnish government, Ministry of Health etc. etc.

During those four days at the Finlandia Hall I had wonderful discussions with people from all over the world. I discussed about the school system of Kenya with a Kenyan principal and got a better vision why they are organizing their schools like they are. I talked with the Australians and learned from them. I had a nice conversation with a principal from Uganda. He was leading a school of 2000 pupils. I also talked to Finnish experts and numerous other Finnish principals.

In the evenings we had a ceremony at the Helsinki City Hall and a gala dinner at Hotel Kalastajatorppa. That was a less formal way of connecting with these wonderful people. We all felt we are doing an important work. The children were on focus all of the time. The wonderful pupils of Finnish schools were also performing at the convention and the gala and other ceremonies. What a talent we have in our children. The future is theirs'.

 

The keynote of all the keynotes was the last one. It was held by a Finnish free skier Pekka Hyysalo who had a major injury in April 2010. He paralyzed but has fought his life back ever since. He didn't give up and believed in his dreams. He dreamed of walking, running, skiing, running a marathon etc. He and his wonderful, positive personality made a huge impact on the convention guests. At the end of his speech the audience gave a long standing ovation to this young man.

For four days (and almost the nights too) we as principals lived and breath the same air of our dream of the better world through a better education. We learned from each other, we laughed and talked and shared our knowledge and vision of the better education. For four days we were united. I hope we all carry the spirit of Helsinki back to our home towns and our schools.

I want to thank the Finnish ICP2015LED committee for their 2,5 years work. It was definitely worth it! I wish to thank all my colleagues from all over the world for sharing your thoughts. What a great time we had!

ps. Why is there "no niin" in the topic? At the convention quite a few keynote speakers had learned a few words of Finnish - of course. Mr. Chaker who is married to a Finnish woman taught the audience two ways of saying "nonsense" in Finnish: "höpö höpö" or "hölö hölö" and an other speaker had learned why the Finns always start with a phrase "no niin" ("well"). It means that something is about to begin. It is the first phrase many people say when they are about to say something ;-) 

No niin, I wish this convention was a start of something BIG. A revolution of education!

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kevätjuhlapuhe 2015



Suomalainen koulu elää tällä hetkellä vahvassa murroksessa. Kaikissa Suomen kouluissa otetaan vuoden päästä käyttöön uusi opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma eli OPS määrittää ne aiheet ja asiat, joita kouluissa opetellaan.

OPS2016 velvoittaa hyvin selvästi ottamaan oppilaat ja huoltajat mukaan opetussuunnitelmatyöhön. Tällä kuluneella viikolla lähes kaikissa luokissa onkin jo ehditty OPS:iin pureutua. Oppilaat ovat yhteistyössä toisten luokkien kanssa pohtineet mm. sitä, miten kunkin meistä tulisi toimia, jotta kukin saa tuntea koulussa olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi tai sitä, että mistä tiedän, onnistuneeni koulutyössä?

Teidät huoltajat otamme mukaan tähän työhön syksyllä. Ja koska pyrimme kulkemaan etulinjassa, mehän olemme jo kahtena viime vuonna osallistaneet teitä tähän prosessiin. Olemme toiminnallisissa vanhempainilloissamme pohtineet mm. sitä, mistä syntyy hyvinvoiva koulu tai hyvä yhteistyö kodin ja koulun välille.

Uuden opetussuunnitelman näkökulma muuttuu vahvasti opettamisesta oppimiseen. Opettajan rooli muuttuu yhä enemmän oppimisen ohjaajaksi ja kukin oppilas on itse aktiivinen oppija. Yhä tärkeämmäksi taidoksi nyky-yhteiskunnassa nouseekin oppimaan oppiminen. Emme enää opettele koulussa pelkästään tietoja vaan entistä enemmän myös taitoja.

Tulevaisuuden koulussa tarvitaan oman elämänsä Lokki Joonataneja. Sellaisia, jotka eivät ajattele, mitä muut minusta ajattelevat tai onko näin toimittu aina ennenkin. Tarvitaan sellaisia oppilaita ja opettajia, jotka uskaltavat etsiä omaa intohimoaan. Sellaisia, jotka uskaltavat toteuttaa itseään, mutta kuten Joonatankin, silti ajatella myös yhteistä, koko yhteisön, hyvää. Kirjassa Joonatan karkoitettiin laumasta, mutta hän uskoi, että rakastamalla laumaansa ja antamalla anteeksi, hän voisi tuoda hyvää myös muiden lokkien elämään.

Hyvät kuudesluokkalaiset, te olette mahtava osoitus siitä, mitä kaikki tämä edellä kuvattu voi olla käytännössä. Te olette tämän vuoden aikana yhdessä opettajienne ja apulaisrehtorin kanssa toteuttaneet uskomattoman hienon projektin, jossa rakensitte ensin omat digitaaliset mikroskooppinne, otitte niillä kuvia käyttäen omia puhelimianne ja järjestitte töistä hienon näyttelyn sekä Veikkolan koululle, että tänne Vuorenmäkeen ja sen jälkeen vielä kirjastolle.

Osa teistä on löytänyt oman intohimonsa näyttelemisestä. Ilmaisutaidon ryhmä on itse kirjoittanut äsken nähdyn näytelmän. Upeaa työtä!

Olette osoittaneet ennakkoluulottomuutta myös uuden oppimisen suhteen. Olen itse saanut opettaa kahdelle näistä luokista mm. historiaa. Olemme tehneet töitä hyvin vahvasti jo nyt uuden opetussuunnitelman hengessä. Olemme työskennelleet tehden pitkäkestoisia projektitöitä. Osaatte hallita ajankäyttöänne, suunnitella projektinne etenemistä ja lopputulokset ovat kerrassaan upeita.

En tiedä, mitä teistä tulee, kun kasvatte aikuiseksi. Mutta toivon, että säilytätte uteliaisuutenne ja kiinnostuksenne uusia asioita kohtaan. Todennäköisesti osaa niistä ammateista, joihin te päädytte ei ole vielä olemassa. Uuden äärellä pärjää kuitenkin aina kun luottaa itseensä, kun on kyky oppia uutta ja kun ei lannistu, vaikka muut olisivatkin kanssasi eri mieltä.

”Joonatan kaarteli hitaasti uloimpien luotojen yläpuolella ja odotti. Tämä hiomaton nuori lokki Fletcher oli lähes täydellinen lento-oppilas. Se oli voimakas ja kevyt ja nopea ilmassa, mutta suunnattomasti enemmän merkitsi, että sitä poltti palava halu oppia lentämään.”

Toivon, että nämä vuodet Vuorenmäen koulussa ovat vahvistaneet siipiänne ja antaneet teille palavan halun oppia uutta.

Haluan kiittää ihan jokaista teistä oppilaista tästä hienosta kouluvuodesta ja samalla haluan kiittää myös teitä kodin tukijoukkoja siitä, että olette tehneet kanssamme hyvää yhteistyötä. Iso kiitos kuuluu myös koulumme henkilökunnalle, joka on rohkeasti lähtenyt uusille oppimisen poluille.

Toivotan kaikille meille, hyvää kesää!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Johtoryhmä toimii

Tänään esittelin opettajakunnalle koulumme uusimman johtoryhmän edustajan - Jonna Kojon. Jonna seuraa Tarjaa 3.-4- -luokan tiimivastaavana kun Tarja jää virkavapaalle joulukuussa. Jonnan astuttua riviin, koko johtoryhmämme apulaisrehtoria ja rehtoria lukuun ottamatta on nyt vaihtunut reilun kolmen vuoden aikana. Vaihtoväli ei ole ollut nopea vaan pikemminkin suhteellisen hidas. Jonna astuu remmiin mielenkiintoisessa vaiheessa, sillä tiimien ryhmäkehityskeskustelut ovat edessä joulukuun alussa tiiminvetäjien johdolla.

Viime keväänä päätin, että johtoryhmätyötä uudistetaan siten, että se ei ole enää yksi pedagogisista aihetiimeistämme vaan oma tiiminsä, joka kokoontuu ihan oman aikataulunsa mukaan joka viikko. Ihan joka viikko emme ole kokoontuneet mutta muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kyllä. Halu sitoutua jokaviikkoiseen kokoontumistahtiin oli yksi kriteeri myös sille, keitä johtoryhmään valittiin. Elämäntilanteet tai muut työt voivat vaikuttaa siihen, ettei omaa innostusta johtoryhmätyöhön kaikilla ole. Opettajan työaika on myös niin kummallinen reliikki jostain menneiltä ajoilta, että jos siitä aikoo pitää kiinni ei kannata sitoutua mihinkään mihin ei ole pakko. Johtoryhmäläisen intohimo täytyy kuitenkin olla jossain muualla kuin työajan minimoinnin ja oman vapaa-ajan maksimoinnin välimaastossa. Innostava työtehtäväkin voi olla intohimon kohde.

Tänä syksynä minulta on useasti kysytty, mikä sinulle antaa voimaa ja innostusta työssäsi. Vastaukseni on ollut joka kerta sama: toimiva johtoryhmä. Meillä on nyt johtoryhmän koostumus ja johtoryhmätyön aikataulutus saatu kohdilleen niin, että työ on alkanut tuottaa hedelmää. Johtoryhmä on nyt aidosti koulun kehittämisessä rehtorin apuna ja jaetun johtajuuden merkittävä osa.

Eräs tuntemani rehtori tiivisti hyvin hänen oman kokemuksensa koulun johtoryhmätyöstä kertomalla, kuinka kehitystä kyllä johtoryhmässä tapahtuu, mutta kaiken kehityksen edellytys on se, että rehtori hoitaa. Rehtorien työtaakka on nykykoulussa jo muutenkin niin suuri, ettei sitä pidä johtoryhmän ainakaan lisätä. Toiseksi, harva rehtorivetoinen idea tai hanke menestyy kovin pitkään. Innostus pitää nousta opettajista itsestään, jotta uusia hankkeita kannattaa aloittaa.

Meillä toimii tällä hetkellä johtoryhmä, joka on valmis ottamaan vastuuta. Tällä viikolla kävimme läpi koulun turvallisuuteen liittyvää omavalvontaa. Oli ilo huomata, että suurin osa asioista oli hyvällä mallilla. Muutamia kehittämisalueita löysimme. Kun tuli aika nimetä vastuuhenkilöt näiden kehittämisalueiden kuntoon saattamiseksi, heti nousi käsiä pystyyn "minä voin hoitaa tämän, minä voin hoitaa tuon." Koulun turvallisuusvastuu kuuluu ilman muuta leimallisesti rehtorille. Silti se, kuka tekee poistumisalueiden kartat tai kuka tarkistaa poistumisreitit ennen juhlia on tehtävä, joka voidaan jakaa kenelle vaan. Ei rehtorin tarvitse jokaista asiaa hoitaa. On tärkeää, että rehtorin aika riittää niihin tärkeimpiin asioihin: siihen, että ilmapiiri työyhteisössä on hyvä, siihen, että kaikilla on yhteinen ymmärrys organisaation suunnasta, siihen, että jokaisella opettajalla on mahdollisuus onnistua työssään jne.

Kiitokset koulumme upealle johtoryhmälle siitä, että koulullamme on aidosti jaettu johtamiskulttuuri. Kiitos siitä, että jokainen on valmis kantamaan vastuunsa. Tästä on hienoa jatkaa kohti yhä kehittyvää koulua -oppilaiden parhaaksi.